CASES
This page includes cases that our attorneys have handled in the Supreme Court. The case headline includes a link to Finlex-database where the court's decision is fully available. These cases are only available in Finnish.
A oli matkustanut kahden kanssavastaajan kanssa henkilöautolla Ruotsiin, jossa jokainen heistä oli ostanut nuuskaa yli tupakkalaissa säädetyn sallitun tuontirajan. He olivat tuoneet nuuskan autolla Suomeen, jonka jälkeen tulliviranomainen oli pysäyttänyt auton. Tulli oli takavarikoinut tuontioikeuden ylittäneen määrän, ja Verohallinto oli jälkiverotuksessa määrännyt tupakkaveron.
Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että valmisteveroa koskeva ilmoitusvelvollisuus verottajalle oli tullut tekoaikana voimassa olleen valmisteverotuslain perusteella täyttää maahantuonnin yhteydessä.
Koska verotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen olisi aikaansaanut välittömän rikosepäilyn ja johtanut siihen, että A olisi joutunut samalla ilmiantamaan itsensä salakuljetusrikoksesta, ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä ei voitu A:n itsekriminointisuojasta johtuen pitää rangaistavana. A:n menettelyä ei siten luettu hänen syykseen veropetoksena. (Vahvennettu jaosto, ään.) Vrt. KKO:2013:2 Ks. KKO:2014:67.
Korkein oikeus katsoi, että A oli syyllistynyt salakuljetukseen yhdessä muiden vastaajien kanssa ja että hän oli salakuljetusta koskevan rikoksen osalta rikosoikeudellisessa vastuussa koko luvattomasti maahantuodusta nuuskamäärästä.
Käräjäoikeus katsoi tekoaikana 15-vuotiaan A:n syyllistyneen nuorena henkilönä tehtyyn ryöstön yritykseen ja tuomitsi hänet sakkorangaistukseen todeten asiassa olleen erityisen painavia syitä määrätä vankeuden sijasta sakkoa. Syyttäjä vaati hovioikeudessa rangaistuksen ankaroittamista ehdolliseksi vankeudeksi. Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn A:n kuulemiseksi ja katsoi ratkaisussaan, ettei perusteita käräjäoikeuden tuomitseman rangaistusseuraamuksen muuttamiseen ollut.
Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, ettei asiassa ollut erityisen painavia syitä tuomita vankeuden sijasta sakkoa, ja tuomitsi A:n ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Kysymys myös siitä, minkä seikkojen perusteella rangaistuksen määräämistä koskeva arviointi olisi hovioikeudessa tullut tapahtua ja oliko rangaistuksen määräämiseen vaikuttavista seikoista ollut tarpeen esittää todistelua.
Iältään 20-vuotias A oli viestitellyt entuudestaan tuntemansa 15-vuotiaan X:n kanssa ja lähettänyt tälle kuvan sukupuolielimestään sekä saanut X:n lähettämään itsestään intiimejä kuvia. Lisäksi A oli X:lle lähettämissään viesteissään kuvaillut yksityiskohtaisesti, miten hän haluaisi harrastaa seksiä X:n kanssa. A ja X olivat tämän jälkeen tavanneet A:n ystävän luona ja he olivat illanvieton aikana olleet sukupuoliyhteydessä. Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhden vuoden kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan ilmenevillä perusteilla, että A:lle tuomittu rangaistus voitiin määrätä ehdolliseksi tehostettuna 70 tunnilla yhdyskuntapalvelua.
